JOKI JA IDENTITEETTI

Miten kulttuuriympäristö ja maisema muokkaavat ihmistä?

Kotiseutupäivillä Kannuksessa 5.8.2004 / Panu Rajala

Z, Topelius ja J.L. Runeberg opettivat Suomen kansaa käsittämään ja rakastamaan isänmaataan kuvaamalla sen kaunista maisemaa. Kun ajatus valtiosta oli etäinen, oma maisema tarjoutui lähimmäksi kiintymyksen arvoiseksi mielikuvaksi.

”Kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot olivat ainiaaksi painuneet hänen sydämensä syvyyteen”, kirjoittaa Aleksis Kivi Jukolan Eerosta siinä vaiheessa, jolloin tämä on toimissaan ryhtynyt isänmaata rakentamaan.

Keskeiset kirjailijamme ovat luonnon ja maiseman kuvaajia edelleen Juhani Ahosta Veikko Huoviseen ja Eeva Kilpeen. Pohjanmaan lakeuksia ovat kirjailijat jykevästi kuvanneet Santeri Alkiosta Samuli Paulaharjuun ja Antti Tuuriin unohtamatta Orvokki Autiota tai Mirja Kuivaniemeä.

Suomi on kirjoitettu, maalattu, sävellettykin maisemana maailmankartalle. Missä määrin kulttuurimaisema on vaikuttanut sen asukkaiden ajatusmaailmaan, on mahdotonta edes arvioida.

F.E. Sillanpään melodinen, loivasti polveileva lause noudattaa Hämeenkyrön pelto- ja järvimaiseman ääriviivoja. ”Järvi on maiseman silmä, sen katse”, Sillanpää kirjoitti. Jos luonto ja taide voivat elimellisesti suorastaan yhtyä, on Sillanpään kerronta siitä eräs täydellisimpiä esimerkkejä. Se on leimannut mielikuvaa tästä koillisen satakunnan pitäjästä kauas yli maamme rajojen. ”Jos maisemasta myönnettäisiin Nobeleita…”, kehuskelee kunnan matkailumainoskin.

Mutta mikä onkaan tilanne tänään? Hämeenkyrön kulttuurimaisemaa on viime vuosikymmenen aikana ponnekkaasti tutkittu ja kohennettu ja siitä on tehty kallis kansallismaiseman hoitosuunnitelma taustanaan Maa- ja metsätalousministeriö, TE-keskus, Pirkanmaan liitto, Hämeenkyrön kunta, hallinnoijana MTK:n paikallisosasto ja pääsuunnittelijoina johtavia maisema-arkkitehtejä. Hieno kirja yksityiskohtaisine ohjeineen valmistui. Mitä se vaikutti? Ei juuri mitään. Se pölyttyy rauhassa hyllyllä. Se ei mitenkään ohjeista saati sido päättäjiä kunnan tai valtakunnan tasolla.

Kansallismaisema puskittuu ja peittyy edelleen hyvää vauhtia. Maatalouden voimakas murros tekee pahaa jälkeä. Lehmiä näkee yhä harvemmin. Järvi, maiseman silmä, peittyy monin paikoin näkymästä.
Suurtilat tehdasrakennelmineen hallitsevat pian maalaismaisemaa. Pellot liukuvat kansainvälisten sijoittajien haltuun? Pahin uhka maisemalle on kiivastunut rakentamisbuumi. Matalien korkojen aikana uudisrakentaminen on päässyt valloilleen, ja rakennuslupia saa helposti kulttuurimaiseman viimeisiin ehjiin luonnonvaraisiin kohteisiin. Uusi rakennuslaki antaa valtoimia mahdollisuuksia, ympäristökeskukset antautuvat passiivisina. Sillanpääläinen maisema on tätä vauhtia mennyttä.
Kulttuuriton ympäristö muokkaa mieliämme arvaamattomaan suuntaan.