Seminaari
TÄÄLTÄ VETTÄ JUURILLENI
Kannus 5.8.2004

TYÖ JA IHMINEN
Timo Rajala
Pohjolan Voima Oy

Herra Puheenjohtaja
Arvoisat seminaarin osanottajat

Ihmiset kokevat elinympäristönsä muutokset usein uhkina, joita ne toisinaan ovatkin olleet. Muutokset ovat kuitenkin myös mahdollisuuksia, jotka on pyrittävä hyödyntämään ja ne pitää ennakoida. Riskienhallinta on tässä tarkoituksessa nykyään paljon käytetty sana ja menetelmä.

Jokiseutujen ja –laaksojen elinympäristöjen muutosten tarkastelu ajan virrassa kertoo suurista murroksista, joita ihmiset ovat kokeneet. Muutosnopeus on kiihtynyt. Tällä hetkellä puhutaan globalisaatiosta, Kiina-ilmiöstä, ilmastonmuutoksesta, terrorismista, EU:n kilpailukyvystä, ikärakenteestamme ja teknologiapanostuksesta muun muassa. Moni epäilee kykyään vastata haasteisiin.

Oman taustansa tunteminen helpottaa hahmottamaan, miten erilaisista muutoksista on aiemmin selviydytty ja miten ennakkoluuloton toiminta on luonut uusia mahdollisuuksia, näin myös Lestijokiseudulla. Itse olen kotoisin Hämeenkyröstä, jonka järvet ja joet kuuluvat Kokemäenjoen vesistöön ja jossa kuuluisa Hämeen hälläpyörä sijaitsi. Maaseututaustani sekä tekninen ja teollinen asiantuntemukseni helpottavat seminaariaiheen käsittelyä.

Työ muuttuu – työ muuttaa

Kymmenen tuhatta vuotta sitten alkoi maamme hitaasti vapautua jäähaarniskastaan. Mannerjäätikön vetäytyessä kohden Skandinavian tunturiselännettä Suomenniemi alkoi hahmottua. Satoja metrejä paksu jääkuorma oli painanut maata, joka alkoi vapauduttuaan nousta. Maannousulla on ollut vaikutusta siitä alkaen maisemien, vesistöjen ja elinehtojen muotoutumiseen ja on vielä pitkään (kuvat 1 ja 2).

Esihistorialliselta ajalta ei ole kirjallisia dokumentteja. Tietoja on saatu muinaisesinelöytöjen ja –asuinpaikkojen jäännöksiä tutkimalla. Meidän historiallinen aikamme alkaa 1100-luvun keskivaiheilla, kun kristinuskoa alettiin levittää maahamme.

Lisätietoa on saatu viime vuosina siinä määrin, että historiatietojamme on jouduttu korjaamaan. Erittäin merkittäviä ovat Yli-Iin Kierikin löydöt Iijoen varressa. Sieltä on löytynyt kodan pohjia ja runsaasti esineistöä, jotka ovat selvittäneet jokivarsiasutusta ja ihmisten liikkumista. Pohjolan Voima on ollut alusta alkaen mukana Kierikkikeskuksen toiminnassa. Keskus valmistui syyskuussa 2001 (kuvat 3 ja 4).

Uusimmatkin tiedot vahvistavat, että joet ja jokilaaksot ovat olleet pääasiallisia asuinpaikkoja. Jokia on käytetty liikkumiseen, tavaroiden kuljetukseen ja ruoan hankintaan. Lisäksi jokilaaksot ovat muodostaneet hedelmällisen kasvualueen ja läheiset metsät luoneet edellytykset metsästykselle. Myöhemmin ihminen on oppinut käyttämään hyväkseen virtaavan veden liike-energiaa.

Näitä positiivisia jokeen liittyviä arvoja kuvaavat hyvin mm. Kymenlaakson laulun sanat:

”Sinun koskesi lainehin ylpein
yhä uusia arvoja luo.
Sinun vainios, päivässä kylpein,
ne lapsille leivän suo.
Sydänhermo oot sinä Suomenmaan,
ken vertaiseksesi kelpaisikaan!”

Jokiin on liittynyt monia ongelmiakin; kalastusoikeusriitoja, verotusta, koskisotia, tulvia, kuivia aikoja jne. Usein on naapurisopu ollut kovilla. Paikalliselta väestöltä ei ole riittänyt kaikissa vaiheissa hyväksyntää valtiovallan ja teollisuuden toimiin.

Esihistoriallisella ajalla muutokset olivat hitaita. Vasta 1300-luvulta alkaen on havaittavissa merkittäviä muutoksia, jotka johtuivat osin tietojen ja taitojen lisääntymisestä sekä väestön lisääntymisestä. Leipää piti saada useammille. Sodista, nälänhädästä, taudeista ja muista poikkeuksellisista oloista huolimatta hyvinvointi lisääntyi ja väestön määrä kasvoi Suomessa ja juuri vesistöjen varsilla sekä hyvillä viljelyalueilla. Etelä-Pohjanmaa on ollut tunnettu yritteliäisyydestään ja siksi sieltä myös lähdettiin liikkeelle, kun olot koettiin liian vaikeiksi.

Väestön kasvusta ei varhaisilta vuosilta ole tarkkaa tietoa, mutta seuraavat arviot Suomen väkiluvusta on esitetty (noin) kuva 5:

Ennen teollistumisvaihetta ihmiset vakiintuivat entistä enemmän ja sitoutuivat paikkaan ja maanviljelyyn sekä karjanhoitoon. Lukutaito ja sivistys ottivat ensiaskeleitaan. Muutokset näkyivät sekä maisemassa että työtavoissa. Rannikkokaupungeissa merenkulusta tuli uusi merkittävä elinkeino, joka mahdollisti tuotteiden viennin ja tuonnin.

Maan nousu Pohjanmaan rannikolla mataloitti jokien suita ja vaikeutti jokien käyttöä tavaraliikenteeseen. Toisaalta meren alta paljastui uutta hedelmällistä maata. Maan nousu jatkuu ja muuttanee jatkossakin elinoloja, maisemia ja merenkulkua. Hauskan yksityiskohdan muodostavat vesivoimalaitokset, joiden putouskorkeudet muuttuvat. Esim. Kemijoen alimman voimalaitoksen putouskorkeus on lisääntynyt 50 vuoden aikana 12 metristä 12,5 metriin, mitä hyödynnettiin voimalaitoksen laajennuksen yhteydessä v. 1993 (kuva 6).

Teollistumisvaihe muutti nopeimmin ja merkittävimmin työn luonnetta, laatua ja määrää historian kulussa. Edellä mainitut muutokset muokkasivat puolestaan väestön rakennetta, elinkeinoja suhteessa toisiinsa, yhteiskunnallista päätöksentekoa jne. Toisinaan työ on muuttanut kokonaan pois muille paikkakunnille, maalta kaupunkeihin ja jopa muihin maihin.

Esiteollinen vaihe alkoi hitaasti 1300-luvulta ja sen voidaan katsoa päättyneen suurteollisuuden läpimurtoon 1860-1870 –luvuilla. Alueellisia eroja on luonnollisesti paljon. Viljan jauhaminen jauhoiksi virtaavan veden avulla alkoi 1300-luvulla, osaaminen tuotiin Ruotsista. Myös Lestijokilaaksossa on ollut hyvin aikaisessa vaiheessa vesimyllyjä. 1500-luvulla keksitty vesiratas paransi myllyjen tehoja merkittävästi. Myöhemmin maisemiin ilmestyi myös tuulimyllyjä (kuva 7).

Seuraavassa vaiheessa vesivoimaa opittiin käyttämään sahamyllyissä 1500-luvulla. Kustaa Vaasalla oli merkittävä rooli sahojen synnyssä Suomeen. Vasta 1700-luvulla sahamyllyt yleistyivät, kun opittiin valmistamaan kampi- ja rataskoneita. Lautoja ja hirttä opittiin valmistamaan ilman kirvestä. Maaseudulle ilmestyi uusia ammattikuntia ja tehtaitakin. Sahauksen lisääntyminen antoi isännille uusia tuloja ja töitä sahatukkien hakkuissa ja kuljetuksissa. Jokien käyttö uittoihin käynnistyi vähitellen ja sen työllistävä vaikutus oli merkittävä useissa jokivarsissa. Uitot päättyivät Ii- ja Kemijoella 1990-luvun alussa (kuva 8).

Muutakin teollisuutta syntyi jokivarsiin ja -laaksoihin, mm. tiilenvalmistusta, tervanpolttoa, raudanvalmistusta, laivojen rakentamista. Entisajan naisille sopivia käsityöammatteja syntyi myös vientiä varten (kuvat 9 ja 10).

Suurteollisuus kehittyi suurten jokien varsille ja merenrantakaupunkeihin. Teollisen vireyden kasvu alkoi muuttaa elinkeinorakennetta myös maalla ja tahti kiihtyi 1900-luvulla. Kaupungit alkoivat imeä väkeä maalta.

Sähkön keksiminen 1800-luvun puolivälissä käynnisti aivan uuden vaiheen teollistumisessa. Virtaava vesi voitiin muuttaa sähköksi suurella hyötysuhteella. Sähkö taas voitiin siirtää ja muuttaa valoksi ja voimaksi. Tuotannollinen toiminta ei enää ollut paikkaan sidottu ja valon ansiosta työtä voitiin tehdä myös pimeään aikaan. Sähkön avulla ruumiillista työtä voitiin korvata merkittävästi. Esimerkiksi pienvesivoimalaitos, jonka koko on 500.000 W, kykenee tuottamaan energiaa vuodessa n. 2 milj. kWh. Ihminen kykenee tuottamaan hetkellisesti 300 W ja vuodessa noin 100 – 200 kWh. Pieni vesivoimalaitos vastaa siis 10.000 miestyövuotta ns. ruumiillisessa työssä.

Vesivoimalaitosten rakentaminen ja maaseudun sähköistäminen olivat suururakka, joka työllisti ihmisiä vuosikymmeniä suoraan ja välillisesti vielä paljon pidempään. Itse tutustuin Korpelan Voimaan ensi kerran vuonna 1983. Totesin yhtiön olleen Pohjolan Voiman ensimmäisiä asiakkaita vuonna 1950 ja olleen sitä jatkossakin. Nykyään Korpelan Voima on Pohjolan Voiman osakas väliyhtiön kautta (kuva 11).

Sähköistys paransi elinolosuhteita maalla ja loi uutta työllisyyttä sekä hyvinvointia. Sotavuodet olivat luonnollisesti raskaita. Sotakorvausten maksaminen ja hoitaminen loivat uutta teollisuutta ja vei Suomen kovaa vauhtia aivan uudelle teolliselle tasolle. Pohjolan Voimakin perustettiin rakentamaan uutta voimaa menetetyn tilalle ja varmistamaan sotakorvausoperaation onnistuminen. Sodan jälkeiset vuosikymmenet olivat hyviä Suomelle ja myös jokilaaksoille (kuvat 12 ja 13).

Ihmiset olivat mukautuneet muutoksiin ja kaikki oli kunnossa. Vai oliko?

Mistä työtä tulevaisuuden jokilaaksossa?
Pysyykö ihminen mukana?

Meillä oli 1970-luvulla öljykriisejä ja talouslamoja. Kaupungit ja teollisuuspaikkakunnat vetivät nuoria ihmisiä. Ylioppilaita tuli paljon ja opiskelun myötä siirryttiin yliopistopaikkakunnille. Yliopistokaupunkien ja teknologiakehityspaikkakuntien merkitys kasvoi. Ihmisten elämänarvot alkoivat muuttua ja kaupunkilaiset osin vieraantuivat maaseudusta.

Neuvostoliiton romahdus ja uuden Venäjän synty 1990-luvun taitteessa vaikutti talouselämään Suomessa enemmän kuin missään muussa länsimaassa. Saksa tosin joutui DDR:n liittämisestä johtuen vastaavanlaisiin vaikeuksiin. Suomen ongelmana oli kahdenkeskinen bilateraalikauppa Neuvostoliiton kanssa. Pöytäkirjoin sovittiin aina viideksi vuodeksi tavaranvaihdot. Idänkauppa oli parhaimmillaan yli 25 % ulkomaankaupastamme. Kaupan loppuminen yhtäkkiä aiheutti suuria vaikeuksia ja osin kärsimme vieläkin muutoksesta. Suomalaiset yritykset toimittivat ilman suurempia markkinaponnisteluja tuotteita Neuvostoliittoon. Kun kauppa loppui, meillä ei ollut markkinaosaajia eikä oikeita tuotteitakaan suunnataksemme vientimme länsimarkkinoille. Muutos tuntui raskaasti myös Pohjanmaalla.

Murros on jatkunut, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin ja kansainvälinen kilpailu on kiristynyt erityisesti Aasiasta johtuen (ns. Kiina-ilmiö). Olemme nyt osa globalisaatiokehitystä. EU ei ole aivan sitä, mitä odotettiin tai toivottiin. Moni uhkakuva on toteutunut tai toteutumassa. Byrokratia on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että sitä ei voi ymmärtää saati hyväksyä. Tällä menolla EU tukehtuu ja vahingoittaa kilpailukykyään. Eurooppalaisen rauhallisen yhteiselon kehitys on muuten kyllä onnistunut. Pahimmassa riskiskenaariossa on varauduttava EU:n vakaviin toimintahäiriöihin (kuva 14).

Suomalaisesta perspektiivistä katsottuna myöskään EU:n läpinäkyvyys ja pelisääntöjen noudattaminen eivät toimi tyydyttävästi. Suomen kannalta tämä on todellinen ongelma, koska me noudatamme kaikkia ohjeita ja pelisääntöjä prikulleen. Silti joudumme usein puolustuskannalle, pahimmassa tapauksessa kotimaisten toimijoiden aloitteesta .

Suomella ei ole riittävästi pääomia suuryhtiöiden omistamiseen. Meillä ei juuri ole raaka-aineita. Kaiken on siis perustuttava osaamiseen ja se vaatii jatkuvaa opiskelua ja yrittämistä. Globaalitaloudessa voi pärjätä, jos löytää oikeat markkinaraot ja kumppanit sekä pystyy olemaan ylivertainen. Siihen on jokilaaksoissakin kiinnitettävä huomio.

Venäjä on meille uhka ja mahdollisuus. Venäjän suuntaan on panostettava, mutta riippuvaisuussuhdetta ei saa kasvattaa. Se on jo nyt hieman liian suuri energiasidonnaisuuksista johtuen. Venäjä on edelleen arvaamaton. Rahaa siellä nyt on, kun energian hinta on noussut. Venäjä hankkii kuitenkin rahansa öljyllä, mutta muilta osin se ei satsaa infrastruktuuriin. Uudet venäläiset liikemiehet ovat kansainvälisiä ja osaavia. Suhteet kannattaa rakentaa. Helppoa liiketoiminta ei kuitenkaan ole, vaikka Venäjä on luonnollinen kauppakumppani.

Energiakysymykset ja ilmastomuutos ovat aikamme kovia kysymyksiä. Kansainvälisesti energia tulee olemaan mukana lähes kaikissa selkkauksissa. Suurimmat syyt ovat kulutuksen kova kasvu ja energiavarojen keskittyminen tietyille riskialttiille alueille. Omavaraisuus tulee olemaan kovaa valuuttaa jatkossa. Siihen kannattaa panostaa.

Talouselämässämme on vallalla melkoinen ahneus. Niin sanottu kvartaalitalous ei anna pelivaraa pitkäjänteisille investoinneille. Jopa valtio-omistaja on mukana kiihdyttävänä tekijänä. Pohjolan Voima ja sen osakkaat pyrkivät olemaan poikkeavalla tiellä, tosin ainoana, omalla sektorillamme pohjoismaissa. Yhtiömme rakentaa voimalaitoksia ja luo uutta huippuosaamista. Se näkyy myös Lestijokilaaksossa. Polttoainehankinnat työllistävät jatkossa entistä enemmän metsä-, turve- ja kuljetusalaa. Myös pelloille on ilmaantumassa uutta käyttöä ruokohelpihankkeiden kautta. Pohjolan Voiman tavoitteena on 10.000 hehtaarin sopimusviljelyala (kuvat 15 – 20).

Globaalitalous ja EU-kehitys eivät saa johtaa paikallisen osaamisen häipymiseen kriittisiltä elämänaloilta Suomessa eikä jokilaaksoissa. Neuvostoliiton aika opetti, mitä erilaisen osaamisen keskittäminen murroksissa voi saada aikaan, kun padot murtuvat. Neuvostoliiton aikaan tietyt teollisuuden alat keskitettiin eri valtioihin ja myös toisiin SEV-maihin, mm. traktorien, junien, maatalouskoneiden, voimalaitoskoneiden valmistus. Neuvostoliiton hajotessa ja SEV-maiden erotessa liitosta koko toiminnan perusta järkkyi.

Kyllä ihmiset pärjäävät jatkossakin yhteistyöllä, itsenäisellä ajattelulla, EU:n ja byrokraattien sekä valtiovallan ohjeistuksen laittamisella joka päivä uuteen arviointiin. Valppaana pitää olla. Erityisesti pitää ennakkoluulottomasti heittäytyä tiedon virtaan, tehdä yhteistyötä yli rajojen ja alueellisesti sekä pyrkiä saamaan nuoria ihmisiä pysymään ja palaamaan alueelle. Ikärakenne on koko Suomen ongelma.

Toivotan onnea ja menestystä Lestijokiseudulle ja sen asukkaille.

Kuvat

1. Jääkauden jälkeisiä vaiheita. Yoldiameren alkuvaihe, jää näkyy vielä selvästi.

2. Litorinameri laajimmillaan. Jää on jo sulanut ja maannousua tapahtunut. Vedet virtaavat Pohjanlahteen.

3. Kierikkikeskus Yli-Iissä, kuva rakennuksesta - merkittävä hirsityö.

4. Kierikkikylän muinaiset asunnot n. 5000 vuotta sitten. Rekonstruktio.

5. Käyrä Suomen väkiluvun kasvusta 1750-luvulta lähtien.

6. Isohaaran voimalaitos - vanha ja uusi. Molemmat ovat käytöstä.

7. Vanha jauhomylly Evijärvellä 1800-luvun alussa.

8. Särkikosken saha ja mylly (1922) Nummikoskella.

9. Vanha tiilitehdas Porissa, kuva vuodelta 1939.

10. Tervanpolttoa Nummikoskella vuonna 1926.

11. Maaseudun sähköistäminen oli vaativa ja aikaavievä työ. Kuva voimajohdon rakentamisesta varhaisessa vaiheessa.

12. Kemijoen tuhotut sillat

13. Kemijoen siltojen uudelleenrakentaminen. Kuva työmaasta.

14. EU:n byrokratian kasvu. Käyrä direktiivien lisääntymisestä, ympäristösäädökset.

15. Pietarsaaren voimalaitosalue.

16 ja 17. Risutukkikuva, pino ja kuljetus.

18. Ruokohelven talteenottokuva - peltokuva.

19. Pohjolan Voiman biopolttoaineohjelma.

20. Turvetuotantokuva.